Lähtötunnelmissa

Kuutiot vai kilot?

Viimeiset valmistelut ovat loppusuoralla. Kaikkea pientä säädettävää on jäänyt vielä viime hetkille. Kaiken pitäisi kuitenkin olla kunnossa. Jostain oudosta syystä tavaran määrä tuntuu lähdön lähestyessä vielä kasvavan suunnitellusta. Pitäisikö vielä ottaa sitä ja tätä? Vastaus on tietenkin se, että ei pitäisi, mutta otetaan kuitenkin. Ylimääräisen voi tietenkin jättää lentoyhtiön varastoon, mutta onhan se toki turhaa raahata ylimääräistä mukanaan.

Seuraavana hommana taitaakin olla Spotifyn soittolistojen offlinettaminen siten, että on Mattia, Teppoa ja Seppoa tarjolla huonommallakin kelillä. Useasti kotimainen musiikki suomeksi esitettynä herättää kauemmilla mailla positiivisia tuntemuksia. Varmaankin puserossa on aina pientä kotimaan kaipuuta pidemmillä reissuilla.

Miniräkki

Huomenna siis raahaamme tavarapaljoutemme kohti Alaskaa. Säät ovat olleet lumisateiset ja jännityksellä odotamme jo nyt, koska mahdamme päästä aloittamaan hiihtomarssimme Kahiltanan jäätikön kansainväliseltä lentokentältä. Lumisateita on luvattu enemmän ja vähemmän joka päivälle,

Mietin juuri, että mikä mahtoi olla viimeinen tavara jonka olen (toistaiseksi) pakannut mukaan. Ja tällä kertaa se oli lapio. Vähän ehkä pieni tuohon ympäristöön, mutta toimiikin enemmän kakkoslapiona. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voin mainita, että suksipussin löytäminen viimeisinä päivinä ei ollutkaan ihan helppoa. Päättelin hiihtokauden Suomessa päättyneen ja sitä myötä myös suksipussit oli piilotettu maksavilta asiakkailta. Löytyi lopulta kuitenkin.

Melkein valmista

Huomenna matka kulkee Helsingistä Keflavikiin ja sieltä edelleen Anchorageen. Jostain tuntemattomasta syystä ensimmäinen lento vaihtui puolisen tuntia myöhemmäksi. Vähän ihmettelinkin, että lentääkö Iceland Air tosiaan 40 minuutin välein Helsingistä Keflavikiin. Nyt selvisi, että ei lennä. Syy jäi kuitenkin mysteeriksi.

Jatkamme raportointia huomenna päästyämme Anchorageen. Ehkä, riippuu vähän siitä kuinka paljon väsyttää. Oli muutenkin niin stressaavat loppumetrit, että pitää toivoa ettei iske itseään kipeäksi.

Ahkionveroviritys

Voittoa kohti! Mielikin toivottavasti rauhoittuu kirpeässä vuoristoilmassa ja kaikki lähtee rullaamaan tutulla tavalla.

Kossun kiireet.

Reissuun lähtöä tuli viivästettyä vähän, kun Helsinki City Maraton siirtyi elokuulta toukokuuhun. Tosin nyt jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä, koska kelit ovat olleet varsin talviset Denalilla. Tosin kiivettiin me viimevuonna mm. Matterhorn talviolosuhteissa heinäkuun lopulla, eli ei uutta siltä rintamalta. Myös Aconcaguan reissulla ylhäällä oli reilusti normaalia enemmän lunta.

Eilen olin vielä niin keskittynyt omien tavaroiden pakkaamiseen sekä maratoniin, että minusta ei meinannut saada mitään järkevää tietoa ulos. Miksukin kerran joutui huomauttamaan suoraan, että ei ymmärrä yhtään mitä ajan takaa. Vasta silloin ymmärsin, että ei ajatus oikein kulkenut. Sama homma oli aikaisemmin päivällä työpuhelussa.

Aamulla loput kamat kotia kasaan ja autoon. Sitten Vantaan kautta Helsinkiin ja tukkimaan teitä. Maratonin keli oli hyvä ja valmistautuminen omalta osalta kehnohko. Juoksulenkkejä alla ihan liian vähän, mutta onneksi töissä on tullut koko talvi hiipailtua nilkkapainojen kanssa.

Alkumatka meni hyvin ja 8 km jälkeen tipuin 3.30 jänisten matkasta. Juoksentelin omaa vahtia hyvin aina 33km asti kunnes alkoi tulla kramppeja niin etureisiin kuin pohkeisiin. Lopulta pienten kävelypätkien ja juoksun avulla raahauduin maaliin juuri ennen 4.00 jäniksiä. Aika 3.59.53, johon olen ihan tyytyväinen. Keskisyke 176 ja maksimi 186.

Huomenna siis leputellaan jalkoja lennoilla kohti ANC kenttää.