DENALI ROCK

9.6. Talkeetna Retkikunta on evakuoitu vuorelta ja on tällä hetkellä ryhtymäisillään unille. Olemme käyneet Palmerissa Mat-Su -sairaalassa (Regional Medical Center, Palmer) verikokeissa, joissa todettiin CO-arvojen olevan lievästi koholla (viitearvot 0 - 2). Meillä molemmilla noin 4. Voimme molemmat hyvin ja jatkamme huomenna käytännön asioiden hoitamista ja varusteiden huoltoa. 

Moni ei tiennyt, että retkikunnan Denalin valloitus oli suunniteltu päättymään häkämyrkytykseen 6.6. Näin kuitenkin kävi eilen illalla Basin Campissa. Nyt olemme toipumassa NPS:n hoidossa ja molempien vointi on hyvä. Sää ei ole toistaiseksi mahdollistanut evakuointia vuorelta. Jatkaminen ei tässä tapauksessa ole mahdollista, joten joudumme myrkyttynein verin luopumaan haaveestamme. Tämä on sekä paikallisen että retkikuntamme lääkärin näkemys. Täällä kentällä ei ole mahdollista mitata veren häkäpitoisuutta, eikä näin arvioida myrkytyksen tasoa. Palaamme yksityiskohtiin tarkemmin, kunhan olemme saaneet first-things-firstit hoidettua. Kiitos kaikille blogia ja seikkailuamme seuranneille! Expedition is over due to carbon monoxide poisoning yesterday 6.6. in Basin Camp. We are now both ok, but unable to continue under these conditions. NPS and expedition doctors both agree that it is better to stop here because the level of poisoning cannot be measured here in Basin Camp. Thank You All! Ret

6.6. klo 19:30 Sijainti N63.06988 W151.07797, korkeus 4330 metriä, lämpötila -6 astetta, kuljettu matka 19 km (ei sisällä tuplakantoja, vain edetty matka lähtöpisteestä), vertikaalimetrit 2300 m (ei sisällä tuplakantoja, vain totaalinousumetrit alimmasta reittipisteestä). Uusi yläleirikätkö N63.08076 W151.07112 (1,3 km nykyisestä leiristä), korkeus n. 5000 m Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen emme jaksaneet paljon hötkyillä kelloista, jotka soittelivat herätyksiään aamuseitsemältä. Jatkoimme kärvisteleviä uniamme aina 0930 saakka. On kyllä kummallista, minkä takia yöunet ovat muuttuneet niin laaduttomiksi. Mutta sellaista se nyt vaan on. Ehkä kohta jo psykologista, kun ilta koittaa ja pitäisi ryhtyä nukkumaan, niin ajatuksissaan alkaa miettimään kuinkahan kamala yö tällä kertaa on tulossa. Ei pitäisi enää sopeutumisestakaan olla kiinni. Lähdimme kuitenkin pari tuntia suunniteltua myöhemmin viemään huippuyritykseen tarvittavia tavaroita Headwallin päälle noin 5000 metrin korkeuteen.

5.6. klo 15:00 Sijainti N63.06988 W151.07797, korkeus 4330 metriä, lämpötila +5 astetta, kuljettu matka 19 km (ei sisällä tuplakantoja, vain edetty matka lähtöpisteestä), vertikaalimetrit 2300 m (ei sisällä tuplakantoja, vain totaalinousumetrit alimmasta reittipisteestä) Olemme viettäneet pari päivää leirielämää. Tänään kävimme jaloittelemassa Headwallille ja kuvaamassa Basin Camppiä vähän yläviistosta. Samalla laskimme, että kyllä täällä tällä hetkelläkin on yli 90 telttaa. Kuvan oikeassa laidassa on oma telttamme osana punaisten telttojen rykelmää. Eilen telttakaupunki laajeni merkittävästi tänne meidän laitakaupungillemme. Kuten kuvasta ehkä näkyy, niin melkoinen määrä täällä on porukkaa. Ja keli maisemineen uskomattoman hieno. Teimme oikein telttakaupunkikierroksen ja sanoimme osalle porukoista moro. Kyseessä oli omatoimiretki. Aamupäivästä oli jälleen mukava kuunnella maailman ainoan The F-22 Raptorin sulosointuja ylilennon merkeissä. Pelastuspalvelukin näytti tänään olevan varsin

4.6. klo 16:00 Sijainti N63.06988 W151.07797, korkeus 4330 metriä, lämpötila +6 astetta, kuljettu matka 19 km (ei sisällä tuplakantoja, vain edetty matka lähtöpisteestä), vertikaalimetrit 2300 m (ei sisällä tuplakantoja, vain totaalinousumetrit alimmasta reittipisteestä) Tänään aloitimme päivän heräyksellä ja aamiaisella. Yö oli jälleen sopivasti pakkasen puolella, mutta teltassa ei kuitenkaan ole tarvinnut palella öisin. Aamupuuhasteluiden jälkeen laittauduimme jäätikkövarusteisiin ja lähdimme käyskentelemään kohti maailman reunaa. Sää on jälleen mitä parhain ja muurahaisjonot käyvät kohti yläleiriä. Me kävimme vain kohti maailman reunaa. Pakko myöntää, että reunalta avautunut vuoristomaisema aina mereen saakka oli upein koskaan näkemämme. Oli vaikea kuvitella, että edessä avautuvan pudotuksen pohjalla ollut jäätikkö oli noin kaksi kilometriä ja alempana. Horisontissa siintänyt meri puolestaan yli neljä kilometriä alempana. Kertakaikkisen upea paikka. Jos ikinä satutte pörräilemään tä

3.6. klo 19:00 Sijainti N6306988 W151.07797, korkeus 4330 metriä, lämpötila -7 astetta, kuljettu matka 19 km (ei sisällä tuplakantoja, vain edetty matka lähtöpisteestä), vertikaalimetrit 2300 m (ei sisällä tuplakantoja, vain totaalinousumetrit alimmasta reittipisteestä) Aamulla nukutti ihan valtavasti. Ehkäpä unen laatu ei ollut maailman paras. Ensimmäinen yö täällä oli selkeästi aikaisempia viileämpi, sillä yöllä lämpötila putosi -26 asteeseen. Päivällä on totutusti tuskaisen kuuma ja teltassa on lähemmäs +40 lämmintä. Olemme joutuneet vähän kärvistelemään uuden korkeuden kanssa, mutta mitään hengästymistä ja kohonnutta lepopulssia kummempaa ei toistaiseksi ole ilmennyt. Happisaturaatiot ovat levossa noin 85 ja syke samoissa numeroissa. Tyypillisesti ensimmäisinä päivinä happisaturaatio laskee ja syke nousee melkoisesti heti kun vähän ährää tai puuhastelee. Korkeuden huomaa myös siitä, että välillä iskee vähän isompi hapentarve. Kaikesta huolimatta kävimme tänään hakemassa loputkin ta

Retkikunta siirsi leirinsä tänään yhden vertikaalikilometrin ylöspäin Basin Camppiin 4330 metriin. Aikaa siirtymiseen kului kuusi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Pakko tunnustaa, ettei ihan kevyesti tullut. Huomenna pitää vielä käydä hakemassa toiset pulkat kätköstä 200 metriä alempaa. Olemme juuri saaneet tänne leirin pystyyn ja alkaa olosuhteetkin olla kuten Denalilla kuuluu. Heti kun leiri jäi varjoon, pakkanen laski -22 asteeseen. Auringossa oli vielä miellyttävän lämmin. Nyt tehdään dinneri ja yritetään saada teltta vähän lämpiämään. Sitten varmaan jo unettaakin. Täällä sitten sopeudutaan uuteen korkeuteen ainakin kolme päivää. Huomenna sitten lisempää. Päivän kuva on otettu Windy Cornerista, jossa tänäänkään ei tuullut lainkaan. Today we moved up to Basin Camp up to 4330 meters. Climb took 6 hours and 20 minutes. Conditions here are more like it should be in Denali. When the sun set behind the mountain, temperature dropped immediately to -22 celcius. Retkikunnalla alle kaksi v

1.6. klo 19:00 Sijainti N63.07433 W151.14682, korkeus 3400 metriä, lämpötila -5 astetta, kuljettu matka 16 km Kesäkuu on alkanut Denalilla. Eilen oli uskomattoman upea ilta ja tänään on ollut uskomattoman upea aamu. Syvän sininen taivas ja täysin tyyntä. Yöllä oli taas -18 astetta. Hyvä niin, pysyvät rinteet kovina ja ylämäkeen käynti helpompana. Täällä on 24 tuntia niin valoisaa, ettei lisävaloa tarvitse edes teltassa mihinkään. Silmälaput jäivät kotiin, mutta onneksi molemmilla on kätevästi silmille vedettävät pipot. Toistaiseksi on muutenkin nukuttanut hyvin. Varmaan taas seuraavassa leirissä vähän joudutaan korkeuden kanssa kärvistelemään. Tonni mennään ylöspäin. Vähän kuin Acollakin viimeinen pätkä ennen perusleiriä. Ehkä täällä pohjoisemmassa hapen osapaine on kuitenkin vähän pienempi suhteessa korkeuteen. Joten olemme päättäneet sopeutua hyvin täällä alempana ja välttää kieli vyön alla puskemista ennen huippuyritystä. Tällä hetkellä leposykkeet ovat 80 tietämillä ja happisaturaa

31.5. klo 19:30 Sijainti N63.07433 W151.14682, korkeus 3400 metriä, lämpötila -5 astetta, kuljettu matka 16 km Uuden kätkön sijainti N63.06791 W151.09694, korkeus 4150 metriä, matka leiristä 2,4 km Tänään retkikunnalla oli logistiikkapäivä. Veimme kätköön kahden viikon ruuat, polttoaineet, vessan, untuvavaatteet, korjaussarjan (ei sisällä tällä kertaa kaljaa) ja yläleirissä käytettävän teltan. Ylöspäin aikaa kului noin neljä tuntia, kätkön tekoon puolisen tuntia ja alaspäin 1,5 tuntia. Sää oli tänään aivan loistava ja maisemat todella huikeita. Mäessä oli tänään paljon väkeä ja huomasimme, että oma tahtimme oli jälleen varsin reipas muihin verrattuna. Windy Corner ei tänään ollut nimensä mukainen. Ei edes pienen pientä tuulenvirettä. Reitti oli hyvässä kunnossa ja olimme liikkeellä jalan jääraudoilla. Sen verran tanakkaa on nousu, että ainakaan ylöspäin ei kannata suksilla yrittää. Palattuamme leiriin huomasimme teltassa lämmön kohonneen +47 asteeseen. Varusteet on nyt huollettu ja ole

30.5. klo 17:00 Sijainti N63.07433 W151.14682, korkeus 3400 metriä, lämpötila -7 astetta, kuljettu matka 16 km Aamuköllöjen aikana päätimme pitää tänään huilipäivän. Ensimmäinen kuljetus ylöspäin lähtee siis huomenna aamupäivästä. Jostain syystä täällä tulee aina helposti kiirehdittyä ylöspäin. Tämä leiri on kuitenkin oivallinen sopeutumiseen ja voimien keräämiseen. Seuraava kun on yli kilometrin korkeammalla. Tänään korkeuden vaikutuksen on jo hyvin huomannut, sillä äkäiset lähdöt pistävät puuskuttamaan. Viime yö oli toistaiseksi kylmin -19 asteellaan. Olemme kuitenkin tottuneet viileyteen, sillä makuupussia ei tarvinnut kuin osittain. Kontrastit ovat isoja, sillä kuumimmillaan teltassa on ollut +30 astetta. Olemme siihen osin itse syyllisiä, sillä lumen sulattelussa pääsee keittimen lämpöä karkaamaan vähän telttaankin. Muutoin olosuhteet ovat olleet pilviset, lumisateiset ja tuuliset. Ei mitään extremeä kuitenkaan. Jutustelimme tänään erään puolalaisen retkikunnan kanssa ja he olivat

29.5. klo 18:10 Sijainti N63.07433 W151.14682, korkeus 3400 metriä, lämpötila -6 astetta, kuljettu matka 16 km Tänään oli kuljetuspäivä. Huolimatta aiemmista suunnitelmista kuskasimme kaikki tavarat kahdella vedolla ja perustimme leirin Moottoripyöräkukkulalle n. 3400 metrin korkeuteen. Sää oli tänään hyvinkin vaihteleva. Ylempänä paistoi aurinko ja alempana oli lähes white out. Saimme hiihellä kaikenlaisissa olosuhteissa. Positiivista säässä oli se, että ei ollut liian kuuma ja vaatetuksella pystyi säätelemään oman lämpötilansa sopivaksi. Siirryttyämme yhden vaunun konfiguraatioon, alkoi monokin kulkea siihen malliin, että edessä oli vain tientukkoja. Vauhti oli tänään siis erinomaisen hyvää. Tulimme tänään molemmat vedot tunnissa (2 x 400 verttiä). Ainoa ongelma oli se, että alkoi skineistä pito loppua jyrkimmissä kohdissa. Joten tänään tuli tehtyä käsipäiväkin ylämäkeen sauvoessa. Kaikki tavarat ja leiri ovat siis Motorcycle Hillin leirissä. Jätimme edelliseen leiriin kätkön paluuta

Tänään oli aivan mielettömän kuuma päivä. Hinasimme pulkkiamme päättymättömään ylämäkeen auringon paahtaessa. Hiki lensi naamasta kuin kastelukannun sadettimesta. Olemme nyt noin kolmessa kilometrissä ja joudumme myöntämään, että enää ei kulje monivaunuinen pulkkajuna seuraavaan leiriin. Pakko siirtyä yhden vaunun konfiguraatioon. Edellinen yö oli toistaiseksi kylmin. Pakkasta oli -16 astetta. Tämä päivä on puolestaan ollut toistaiseksi kuumin. Taivaalle kokoontuneet pilvet tekevät jäätiköstä infrapunasaunan. Todella kuuma. Ei edes pienintä tuulenvirettä. Säätietoja saamme yleisellä tasolla 8 pm laapuhelimen kanavalta 1. Samalla on myös päivän trivia ja voi kertoa terveisiä Kahiltnan leiriin. Muiden tekemisiä voi kuunnella laapuhelimen kanavilta 2 - 7. Olemme edelleen aikataulussa. Kuormien vientijärjestys vain muuttui vähän. Vietämme tässä leirissä vielä toisen yön ja huomenna viemme puolet kamoista Motorcycle Hill -leiriin. Akklimatisoituminen on sujunut hyvin ja happisaturaatiot ova

Uusi yritys edellinen ei lähtenyt eilen. Nyt jo ylempänä. :) Oltiin päätetty nykäistä kaikki kamat yhdellä vedolla kolmeen tonniin. Eihän se niin toimi. No, ollaan kuitenkin tässä 2850 metrissä ja kaikki kamatkin ovat tässä samassa paikassa. Syötiin juuri kanapekonipastaa ketsupilla. Saattaa oikein huomata kuinka kaloriat virtaavat elimistöön. Pakko myöntää, että Ski Hill ei lähtenytkään ihan vasurilla. Pirusti painaa pulkat tommosessakin ylämäessä. Hyvin tiesi topo kertoa, että tähän ne single carryt hyytyy. Maisemat ovat jälleen kertaluokkaa edellisiä upeammat. Jotenkin on sellaista suurten vuorten tuntua. Mittasuhteet hämärtyvät ihan täysin, kun Messilältä näyttävä pikku mäki onkin Ylläs. Pitäähän se vähän kuitenkin maksaa hiellä sitä, että voi juuri nyt köllötellä kylläisenä lämpimässä teltassa ja kuunnella Suvi Teräsniskaa. Huomenna sitten hiihetään sinne kolmeen tonniin ja aloitetaan sieltä kamojen roudaus alle sadan kilon erissä (per henkilö) ylöspäin. Vietämme kolmessa tonnissa

Suunnittelimme alunperin lähtevämme tänään aamulla kahdeksan aikaan kohti ensimmäistä leiriä. Tulimme kuitenkin jossain vaiheessa toisiin ajatuksiin, sillä aurinko täällä on todella julma. Siirsimme siis lähtöämme iltaan. Totesimme eilen, että lumen pinta pakastuu jo kuuden jälkeen ja kahdeksalta on jo oikein mukava hiihtokeli. Mielyttävämpi hiihtää, kun ei tarvitse kylpeä hikivaahdossa eikä polttaa naamaa auringossa. Ensimmäinen yö sujui oikein miellyttävästi. Ulkona oli pakkasta noin -10 ja hyvin mieto tuuli. Valoa riittää läpi yön, joten se ei rajoita liikkumista millään tavalla. Pulkat ovat pakattuina ja aurinkokenno tuottaa komeasti sähköä. Mikäpä täällä on ollessa. Pitää vaan jollain tavalla yrittää pysyä viivalla siitä, mikä päivä ja monesko päivä on menossa. Ei pääse sitten ajanjuoksu yllättämään myöhemmin. Leirielämä alkaa ottaa ensimmäisiä haparoivia askeleita kohti rutiinia. Kaikki on vielä välillä vähän hukassa tai väärässä paikassa, mutta kyllä se siitä lutviutuu. Blogipäi

Olemme saapuneet Kahiltnan jäätikölle. Sää on maailman upein ja tämä paikka on henkeäsalpaava! Vuoret ovat uskomattomia, Hunter ja Denali - miten valtavilta ne näyttävätkään. Tulomatkalla lensimme ylimääräisen kierroksen aivan Hunterin huippuharjannetta hipoen, olipa sekin aivan mieletön kokemus. Saapumisen yhteydessä kävi ilmi, että pulkat ja wandit olivat jääneet kyydistä. Tulivat sitten seuraavalla lennolla. Täällä on melkoinen hulina. Juuri nyt keittelemme vesiä ja teemme pikkuaskareita. Kunhan ilma vähän jäähtyy, pakkaamme perusleiriin menevät pulkat valmiiksi, käymme kätkemässä paluun säävarannot ja muun ylimääräisen. Leirimanagerillemme taidamme viedä vähän keksejä. Se on reteämpää näin ennen lähtöä kuin paluun jälkeen. Sen jälkeen iltaruoka, naama- ja hammaspyykki, joiden jälkeen unille. Suunnittelimme heräävämme aamulla kuudelta ja lähtevämme kahdeksalta liikkeelle kohti ensimmäistä leiriä (Ski Hill). Päivittelemme sieltä sitten seuraavat kuulumiset. Nyt on aika keskittyä vuor

Salaatilla Oli pakko siirtyä salaattiin, koska käytiin Talkeetna Air Taxilla punnittavana ja molemmille lätkäistiin yli-ikäisen painomaksu.  Yli-ikäisen painomaksut Kamat on punnittu, lennolle kirjauduttu ja lento aikataulutettu 1500 paikallista aikaa tänään. Sitten mennään. Keli näyttää hyvältä.  Tavaraa oli lopulta varsin kohtuullinen määrä. Koska maailma on pieni, niin tavatattiin TAT:lla amerikkalainen Viestursin ja Gustafssonin perhetuttujannu, joka oli juuri palannut Hunterilta. Tunsi myös Knuutilan Juhon.  Welcome Vuorella meidät tavoittaa denali18@mbnet.fi -osoitteesta. Sähköposti ei kuitenkaan ole henkilökohtainen, vaan se kulkee tukitiimimme kautta. Retkikunnalla lähtö lähellä.  

Denali pilven takana Siellä Denali häämöttää, huippu tosin on pilvien peitossa. Mutta kylläpä hän näyttää valtavalta! Talkeetna on kuin Suomessa olisi. Raikas ilma, lämpötila, puut, taivas, pilvet, puut, linnunlaulu ja hilaisuus. Tunnelma kuin Northern Exposure -sarjassa. Ihan mahtava paikka! ❤️ Kylänraitilla Kylänraitilla on hiljaista. Täällä on jotenkin hieno tunnelma.  Kioskilla Ei ollut pinaattileipäkioski auki ilta-aikaan.  Nyt on kalsarit Arvatkaapa saapuiko Kossun laukku? Kyllä se saapui. Kolme päivää sitten. Mutta eipä siitä kukaan viitsinyt mitään ilmoittaa. Löytyi juuri siltä palvelutiskiltä, josta sitä jo aiemmin käytiin kysymässä. Siellä se oli ollut ihan oven takana. Mutta ei. Nyt on kuitenkin Kossullakin kalsarit, niin ei tarvitse ihan kommandona lähteä vuorille soittelemaan.  Retkikunnalla kalsarit jalassa.

Näin käy kun päästää Kossun kauppaan Kossu pääsi tässä pari päivää sitten livahtamaan kauppaan. Kummallakin kerralla ostoksia kärrättiin sitten hotellin kärryillä huoneeseen ihmeteltäväksi. Ostokset oli kuulemma tehty tarkan suunnitelman mukaan, eikä mitään ylimääräistä ostettu. Seuraavaksi avaamme hieman retkikunnan ruokahuoltoon liittyviä ratkaisuja ja suunnitelmia. Toit siten ruokaa.. Varaudumme olemaan Denalilla 23 päivää siitä hetkestä, kun pääsemme jäätikölle. Tämä luonnollisesti tarkoittaa noin 2 x 23 x 3900 kcal energiamäärän (179 400 kcal) kuljettamista mukana. Emme tietenkään jaksa vetää ja kantaa kyseistä energiamäärää, ellemme mieti huolellisesti mistä tuo kaikki energia saadaan. Perusperiaatteena on se, että syömme päivittäin kolme ateriaa (aamiainen, lounas ja päivällinen) ja näiden lisäksi mutustelemme erilaisia pikkupurtavia. Snäkkien yhtenä tarkoituksena on piristää mieltä silloin, kun tuntuu hieman vaikealta. Fyysisesti tai henkisesti. Ruokavaliossamm

Islanninilman soittolistaa Tänään on kuunneltu paljon ja hyvinkin paljon puhelinmusiikkia. Islanninilman (nimi muutettu) puhelinpalvelu ja kaikki muutkin palvelut ovat pysyvästi ruuhkautuneet. Syynä on Kossun kadonnut laukku. Tilanne on Islanninilmalle siinä määrin kiusallinen ja ongelmallinen, että mihinkään yhteydenottoihin ei ole ehditty vastaamaan kuluneen neljän päivän aikana. Melkoinen hässäkkä kyllä. Tämä kaikki tarkoittanee sitä, että siirtyminen Talkeetnaan tapahtuu joskus tuonnempana. Aamulla suunnitellaan sitten vaihtoehtoisten tapahtumakulkujen mukaisia toimintavaihtoehtoja. Nyt ei enää jaksa, kun on korva kasvanut luuriin. Viimeisimällä yritteellä Kossu painosti melkein neljä tuntia. Rankingsijoitus nousi kohisten neljänkympin sakista listaykköseksi, mutta sen jälkeen tuli taas raju pudotus. Sijoituksellakaan ei niin väliä, kunhan saisi edes jutella jonkun kanssa. Retkikunnalla korva hellänä.

Kanaa ja pekonia Tänään nukutti vähän paremmin kuin edellisinä aamuina. Tietenkin, koska olimme lupautuneet hotellin keittiöön aamuvuoroon. Työlistalla oli lihatuotteiden paistamista ja kuivaamista. Onneksemme saimme mahdollisuuden suorittaa tämän toimenpiteen kunnollisessa suurtalouskeittiössä. Viimeksihän sama homma hoidettiin argentiinalaisen hotellin katolla retkikeittimellä. Kehitys kehittyy ja kun tehdään, niin tehdään isosti! Jauhelihat kuivaksi Ammattilaisten ottein paistelimme pekonit, kanat ja naudan jauhelihat kypsiksi. Tällä hetkellä ne ovat suurtalouskeittiön lämpöuunissa kuivumassa. Alunperin niitä oli kahdeksan kiloa, mutta tällä hetkellä toivottavasti jo huomattavasti vähemmän. Kossu on paistellut elämänsä aikana monet lihat ja läskit monenlaisissa erilaisissa ympäristöissä. Otteissa oli kokemuksen tuomaa varmuutta. Mestari itse Mutta saapuuko Kossun kadonnut laukku? Pysykää kuulolla, myöhemmin lisää ruokasuunnitelman toimeenpanosta ja kadonnei

Välikuolema kaupassa 11 tunnin aikaerolla tuntuu tällä kertaa olevan poikkeuksellisen voimakkaita vaikutuksia. Ensimmäisenä iltana väsytti ja nukutti ihan valtavasti. Veto oli illasta pois kokonaan. Nukkuminen ei silti onnistunut mitenkään luontevasti. Näin aivan sairaan ihmeellisiä valveunia koko yön, niin ihmeellisiä etten viitsinyt niitä kovin pitkään katsella. Kerrankin pääsee aikaisin aamusta ylös ja liikkeelle. Paitsi eihän kukaan lähde 04 mihinkään. Aamukärvistelyiden jälkeen kävimme siemaisemassa aamupalan ja laittauduimme perehtymiskierrokselle Anchorageen. Tavoitteena oli tehdä ensimmäisiä hankintoja, selvittää valikoimat ja varmistua siitä, että löydämme tarvittaessa toistaiseksi kateissa olevan laukkumme sisältämät varusteet. Tämä ainoastaan siltä varalta, että laukku ei tulisikaan ennen jäätikölle lähtöämme. Testikeittiö Päivän yhtenä tavoitteena oli testata erilaisia pikaruokia, joita voisimme mahdollisesti nautiskella lounaina ja aamiaisina retkellämme. Kävim

Moro! Esimakua ja testiä tulevista kuvista. Kossu -- Lähetetty Android-laitteestani. Pahoittelut vähäsanaisuudestani.

Elisen päivän raportin mukaan olosuhteet ovat kehittymässä parempaan suuntaan ja reitti alkaa vähitellen kehittyä kuntoonsa. Uutta lunta ei ole tullut pariin päivään ja kiipeilijöiden määrä vuorella on kasvanut jo yli kolmeensataan. Perjantaille on ennustettu lumikuuroja, joten saattaa kuitenkin olla mahdollista, että pääsemme vuorelle vielä tällä viikolla suunnitelmamme mukaisesti. https://www.nps.gov/dena/blogs/field-report-may-21-2018.htm Retkikunnalla silmät ristissä. Siitä myöhemmin lisää. Pysykää kuulolla.

Anchorage lähestyy Tänään matkustettiin Alaskaan. Lennot sujuivat kohtuullisen miellyttävästi ja pääsimme lentoyhtiön ilmoittamassa ajassa Anchorageen. Tällä kertaa vain yksi laukku jäi saapumatta, mutta onhan meillä tässä vielä aikaa odotella, ennen kuin on pakko mennä kauppaan ostamaan korvikkeita. Säätila täällä on miellyttävä. Hyvin vieno tuuli ja Suomen kesä 12 C lämmintä. Silmiä ja aivoja väsyttää kovasti, mutta kohta pääsee huilaamaan. Herätäkseen sitten joskus aamuyöstä. Perinteisesti olen tullut kaikilla Amerikan reissuilla kolmantena päivänä kipeäksi, toivottavasti tällä kertaa ei käy kylmät. Alaskasta uusi osavaltiopiste En ole aikaisemmin käynyt Alaskassa, joten siitä napsahti uusi osavaltiopiste. Mitään erityisempää lausuttavaa ei vielä ole, mutta ehkä huomenna ehdimme muodostaa jo vähän paremman käsityksen ympäristöstä. Tänään kävimme kuitenkin lyhyellä ajelulla ja samalla tarkastamassa paikallisen Walmartin tarjonnan. Totesimme sen varsin hyväksi, joten aina

Kuutiot vai kilot? Viimeiset valmistelut ovat loppusuoralla. Kaikkea pientä säädettävää on jäänyt vielä viime hetkille. Kaiken pitäisi kuitenkin olla kunnossa. Jostain oudosta syystä tavaran määrä tuntuu lähdön lähestyessä vielä kasvavan suunnitellusta. Pitäisikö vielä ottaa sitä ja tätä? Vastaus on tietenkin se, että ei pitäisi, mutta otetaan kuitenkin. Ylimääräisen voi tietenkin jättää lentoyhtiön varastoon, mutta onhan se toki turhaa raahata ylimääräistä mukanaan. Seuraavana hommana taitaakin olla Spotifyn soittolistojen offlinettaminen siten, että on Mattia, Teppoa ja Seppoa tarjolla huonommallakin kelillä. Useasti kotimainen musiikki suomeksi esitettynä herättää kauemmilla mailla positiivisia tuntemuksia. Varmaankin puserossa on aina pientä kotimaan kaipuuta pidemmillä reissuilla. Miniräkki Huomenna siis raahaamme tavarapaljoutemme kohti Alaskaa. Säät ovat olleet lumisateiset ja jännityksellä odotamme jo nyt, koska mahdamme päästä aloittamaan hiihtomarssimme Kahilt