Retkikunnan esittely

Retkikunta - Finnish Expedition Denali 2018

Ajatus retkikunnasta Denalille oli mielessä ensimmäistä kertaa jo vuonna 2010. Pohjois-Amerikan korkein vuori tuntui jotenkin erityisen houkuttavalta. Vuosien kuluessa Denali on pysynyt tiiviisti ajatuksissa. Tänä vuonna on aika toteuttaa haave. Olimme aiemmin pohtineet kahden hengen retkikunnan mielekkyyttä, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että lähdemme kuitenkin kahdestaan kohti Alaskaa. Pienellä retkikunnalla on etunsa ja haittansa. Kahden hengen porukalla aikataulut on helppo sovittaa, olemme reissanneet ja kiivenneet kahdestaan kohtuullisen paljon. Tutun kaverin kanssa on helppo lähteä reissuun. Kahiltnan jäätikön suuret railot tosin arveluttavat, kahden hengen porukka rajoittaa toimintamahdollisuuksia erilaisissa häiriötapauksissa, silloin kun kaikki ei mene suunnitellusti. Suurimpana yksittäisenä tekijä Denalin tapauksessa ovat Kahiltnan jäätikön valtavat railot. Olemme kuitenkin liikkeellä kauden alkupuolella ja lisäksi pyrimme liikkumaan jäätiköllä aamuyön tunteina, jolloin lumisillat oletusarvoisesti ovat vahvimmillaan. Yhtenä vaihtoehtona on liikkua muiden porukoiden kanssa samaan aikaan. Emme kuitenkaan lähtökohtaisesti luota muiden apuun, vaan varaudumme tietenkin selviämään kaikista tilanteista kahdestaan.

Denalin valloitukseen olemme varanneet aikaa kuukauden. Lennämme Kahiltnan jäätikölle 25.5. ja olemme sopineet noudon alustavasti 22.6. Alueen varsin epävakaat ja nopeasti vaihtuvat sääolosuhteet ovat tärkein syy sille, että olemme varanneet retkellemme varsin runsaasti aikaa. Haluamme samalla mahdollistaa hyvän akklimatisaation ja näin maksimoida mahdollisuutemme päästä Pohjois-Amerikan korkeimmalle huipulle. Reittivalintamme on West Buttress.

Tervetuloa seuraamaan seikkailua Denali Rock -blogiimme!

Retkikunnan valikoidut kiipeilyt ja seikkailut:

Aconcagua

Matterhorn

Huyana Potosi

Greenland

Breithorn

Svalbard

Tarija

Sarek

Dom

Mont Blanc

Alphubel

Dufourspitze

Allalinhorn

Cosmiques Ridge

Castor

Kebnekaise

Pollux

Kevätretki Seitsemisen Kansallispuisto

Zinalrothorn

Mika ”Miksu” Kulkas

Taustaa

Olin akrofoobikko aina vuoteen 2009 saakka. Tuolloin tulin jostain syystä lukeneeksi ”K2 - Savage Summit” -kirjan. Huolimatta kyseisen teoksen makaaberista sisällöstä, vuorikiipeily alkoi kiehtomaan suunnattomasti. Muistan vieläkin ne tuntemukset joita kirjaa lukiessani koin. Päätin aloittaa kiipeilyn. Varmistuakseni päätöksestä kävin ostamassa kaikki perustarvikkeet, joita ajattelin tulevaisuudessa uuden harrastukseni parissa tarvitsevani. Ihan ensimmäiseksi kävin hakemassa tuntumaa ja perusteita seinäkiipeilykurssilta. En kuitenkaan oikein koskaan ole siitä erityisemmin jaksanut välittää, kuten en kalliokiipeilystäkään. Molemmat ovat aivan liian hankalia. Kokemuksen karttuessa olen ymmärtänyt rakastavani vuoria ja jäätä suunnattomasti. Vuori-, jää- ja alppikiipeily ovatkin olleen lähimpänä sydäntäni.

Jostain syystä aikaisempi korkeanpaikan kammoni häviää osittain aina kun siirryn vuorille. En edelleenkään pidä korkeissa rakenteissa oleilusta. Vuoret ovat kuitenkin eri asia. Niissä on selittämätöntä voimaa ja rauhaa. Vuoriston kirpeän ohut ilma rauhoittaa mielen ja auttaa irtautumaan arkitodellisuudesta. Ikääntyessään on oppinut aikaisempaa paremmin ymmärtämään, että huipulle pääsy on ehdollista. On hyväksyttävä oma pienuutensa ja tunnustettava luonnon voimat. Muuten jää toiseksi. Alaska paikkana on jollain tavalla mystinen. Se kiehtoo. En oikein tässä vaiheessa tiedä, mitä odottaa tulevalta seikkailulta. Se selviää aikanaan. Toivottavasti Denali suo meille mahdollisuuden yrittää huipulle.

Kari "Kossu" Kossila

Retkeilyä ja vähän vaativimpia ulkoilureissuja aina vuodesta 1997 alkaen. Pääsääntöisesti aina kaikki lomat jossain päin maailmaa, missä ei kännykät kuulu tai jos kuuluu niin ilma on ohutta sekä lunta että jäätä riittävästi ympärillä. Innostus arktisiin vaelluksiin ja vuoritouhuihin roihahti lopullisesti armeijassa Toppisen Anteron esitelmään Huippuvuorten arktisesta vaelluksesta.