Maailman reunalla

4.6. klo 16:00

Sijainti N63.06988 W151.07797, korkeus 4330 metriä, lämpötila +6 astetta, kuljettu matka 19 km (ei sisällä tuplakantoja, vain edetty matka lähtöpisteestä), vertikaalimetrit 2300 m (ei sisällä tuplakantoja, vain totaalinousumetrit alimmasta reittipisteestä)

Tänään aloitimme päivän heräyksellä ja aamiaisella. Yö oli jälleen sopivasti pakkasen puolella, mutta teltassa ei kuitenkaan ole tarvinnut palella öisin. Aamupuuhasteluiden jälkeen laittauduimme jäätikkövarusteisiin ja lähdimme käyskentelemään kohti maailman reunaa. Sää on jälleen mitä parhain ja muurahaisjonot käyvät kohti yläleiriä. Me kävimme vain kohti maailman reunaa. Pakko myöntää, että reunalta avautunut vuoristomaisema aina mereen saakka oli upein koskaan näkemämme. Oli vaikea kuvitella, että edessä avautuvan pudotuksen pohjalla ollut jäätikkö oli noin kaksi kilometriä ja alempana. Horisontissa siintänyt meri puolestaan yli neljä kilometriä alempana. Kertakaikkisen upea paikka. Jos ikinä satutte pörräilemään täällä päin, niin kannattaa ehdottomasti pistäytyä!

Juttelimme maailman reunalla yhden amerikkalaisen kaksikon kanssa. He sanoivat, että olivat aliarvioineet tämän vuoren ja joutuivat aikataulunsa takia luovuttamaan Basin Campin kohdalla. Harmitttaa oikeasti heidän puolestaan, mutta sellaista se vain välillä on. Ei tässä itsekään vielä ole lähelläkään maalia. Tänään tehtiin vähän muuria teltan ympärille ja otetaan loppupäivä rennosti. Makuupussit ovat tuulettumassa teltan katolla ja viilentävät telttaa mukavasti.

We visited The Edge of the World today. That view point is the most amazing we have ever seen. Direct drop to glacier 2 km below and visibility to the sea in horizon over 4 km below. Mountain line leave you speechles. If you ever visit here, don't miss this point!

We have been lazy today. Resting and building up walls around our tent. There might be some winds from NE tonight (25 mph), so that is quite low speed.

Retkikunta vieraili maailman reunalla. Expedition visited The Edge of the World.

Lopuksi vielä kivimpeä vuosipäivää Ilma-, meri-, maa-, sotakoulu-, logistiikka-, pääesikunta ja alaiset laitokset -armeijalaisille!

Erityisesti onnittelut kaikille ylennetyille, kunniamerkitetyille ja muille huomioiduille!

Päivän musiikki: elokuvat ja Irwin

Päivän kuva: The Edge of the World

Henkilökohtaiset vuodatukset

Miksu

Tällä kertaa vuorelle lähteminen tapahtui melkoisen kaaoksen keskellä. Mitään kovin järjestelmällistä valmistautumista ei oikeastaan ehtinyt tekemään ollenkaan. Toki olimme perehtyneet kohteeseen huolellisesti ja tehneet taustatyöt tarkasti. Reilun viikon kokemuksen perusteella voin sanoa, että emme olisi voineet tehdä kovinkaan montaa asiaa paremmin. Aikataulu, ruokavalio, varusteet, akklimatisoituminen ja yleinen lähestysmistapa vaikuttavat kaikki oikeilta.

Tähän saakka matka on taittunut vaihtelevasti. Ensimmäiset etapit Kahiltnan lentokentältä isolla kuormalla sujuivat oikein hyvin. Homma muuttui raskaaksi oikeastaan Motorcycle Hillin jälkeen. Ei silloinkaan mitään totaaliseen hapotukseen vetämistä, mutta tahtia oli vain pakko hidastaa. Palautuminen tapahtuu kuitenkin edelleen kohtuullisen nopeasti ja sopeutuminen korkeuteen on onnistunut olotilan ja arvojen perusteella hyvin. Ainoat havainnot ovat satunnaiset puuskutukset ja sykkeen nousut uudessa korkeudessa pienenkin punnerruksen jälkeen. Yöunet ovat olleet kohtuullisen hyviä, mutta perinteinen käsien puutuminen makuupussissa häiritsee. Ruoka on maistunut tähän saakka hyvin ja nestettäkin on tullut tankattua riittävästi. Elimistö on toiminut kokonaisuudessaan hyvin.

Ensimmäiset päivät menivät rauhoittuessa ja kohtuullisen nopeasti kaikki aikaisempi sähellys unohtui kokonaan. Jäljelle jäivät vain vuoret ja niiden kirpeä kosketus. Etenkin täällä Denalilla kaikki on niin kokonaisvaltaista ja jokainen päivä on enemmän tai vähemmän työleiri. Joko kuljetaan tavaraa ylöspäin, rakennetaan leiri-infraa, sulatetaan lunta vedeksi, tehdään ruokaa ja etenkin sulatellaan sitä. Samalla toki sopeudutaan uuteen korkeuteen. On tämä kärsimyksen taide kyllä siistiä. Tämän vuoriston mittakaava on vielä niin valtava, että väkisinkin tuntee itsensä pieneksi. Lämpötilojen vaihtelu on mieletöntä. Pääosin päivisin on ihan sairaan kuuma ja soija lentää vaatetuksesta riippumatta. Koko ajan pitää kuitenkin suojata iho auringolta. Heti auringon laskettua vuorten taakse, lämpötila putoaa -20 asteen tuntumaan. Leppoisa leirielämä on siis aurinkorasvoissa ja hiessä kylpemistä. Suihkuna toimii kosteuspyyhe.

Mietin tässä eräänä päivänä ylämäessä, että pitäisiköhän ennen seuraavaa reissua treenata vähän vai lähtisikö silloinkin kylmiltään?

Parin päivän päästä on edessä se kovin koitos, kun lähdemme yrittämään huipulle kiipeämistä. Valmistautuminen on tässä vaiheessa itselläni henkistä. Tiedän jo nyt, että helpolla ei tule tämä vuori kiivettyä. Tähän saakka olen koettanut säästellä voimia ja samaa pitää yrittää vielä yläleiriin kiivettäessä. Sieltä eteenpäin on sitten vain siedettävä ja vedettävä sisulla eteenpäin niin kauan kuin kulkee. Yleensä sekin osuus sujuu hyvin, kunhan vain löytää sopivan rytmin ja muistaa, että alaskin pitää päästä turvallisesti! Tyypilliseen tapaa täälläkin on paljon sellaisia asioita, joihin ei itse voi suoraan vaikuttaa. Sää ja olosuhteet reitillä ovat aina sellaiset, kun sattuvat olemaan. Tällä kertaa näyttää kuitenkin hyvältä ja kaikki mahdollisuudet huipulle pääsemiseen ovat olemassa.

Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa eteenpäin. Juuri nyt tärkeintä on olla vain ja ainoastaan täällä. Isosti terveisiä kaikille Denalin rinteiltä!

Kossu

Tää retkileirielämä alkaa pikkuhiljaa sujua kuten myös eteneminen kun ollaan levätty ja maraton on vain muisto menneisyydessä eikä lihaksissa. Nyt lepäillään ja chillaillaan kunnes lähdetään viemään erä kamaa ylös. Seinällä näyttäsi olevan ruuhkaa ihan tarpeeksi. Edge of the world on kyllä komia paikka. Osa tekee kunnon sudenpentumuureja, me tyydytiin Aku Ankka -malliin eli epäsäännöllisiin lohkareisiin sikin sokin. Öisin alkaa pakkaslukemat olemaan ihan hyvää tasoa ja se pitää huolen, että reitti pysyy hyvässä kunnossa. Ylhäällä on vielä vähän viilempää. Kelit olleet toistaiseksi kyllä todella tyynet. Jotenka niiden muurien toimintaa odotellessa. Naapuristo leirin reunamilla tahtoo kasvaa vaikka pop masiinamme on jo lähes äärirajoilla kotimaisesta musiikista.

Virtaa tuntuu olevan taas ja toivottavasti kelit myös parin päivän päästä hyvät kun käydään viemässä kamat ylös. Sitten taas näkee nouseeko tossu ja hapottaako.